Iida Turpeisen Upea Romaani Elolliset (Beasts of the Sea-Denizin Canavarları) On Nyt Saatavilla Turkiksi!

Turkin lukijat voivat nyt nauttia Iida Turpeisen lumoavasta romaanista Beasts of the Sea (Elolliset), joka on vastikään ilmestynyt turkiksi nimellä Denizin Canavarları. Teos on voittanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, ollut ehdolla Suomen arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Finlandia-palkinnon saajaksi sekä saanut ehdokkuuden Italian Premio Strega Europeo -palkintoon. Kirjan käännösoikeudet on jo myyty 28 maahan. Aloittaessani tämän palkitun romaanin kääntämistä tiesin, että minun olisi myös perehdyttävä moniin luonnontieteellisiin käsitteisiin. Seitsemän kuukautta kestänyt matka haastoi minut ymmärtämään sekä kieltä että tarinaa syvällisellä tasolla.

Kohtaaminen Iida Turpeisen Elollisten kanssa

Usein tutustumme kirjaan vasta, kun se voittaa palkinnon tai kun se käännetään monille kielille. Joskus se löytää tiensä luoksemme kirjallisuuskriitikon sanojen kautta – tai aivan yksinkertaisesti toisen lukijan silmin. Oma ensikosketukseni Iida Turpeisen Elollisiin tapahtui vuonna 2023, palkitun suomenruotsalaisen kirjailijan, toimittajan ja kulttuurikriitikon Pia Ingströmin kautta.

Romaani alkaa lauseella: “Kaikki tutkimusmatkat alkavat kupillisesta teetä.” Omalla kohdallani jokainen kirjallinen keskustelu Pia Ingströmin kanssa alkaa joko suomalaisella kahvilla tai turkkilaisella. Kun puhuimme kirjasta vuonna 2023, sen sivuilla esiintyvän Hilda Olsonin (1832–1915) teoksia ei ollut vielä esillä Ateneumin taidemuseossa. Pohdimme, milloin ja missä muodossa ne jonakin päivänä mahtaisivat tulla esille.

   

Samana vuonna Helsingin Kirjamessuilla sain tilaisuuden keskustella Turpeisen romaanista Helsinki Literary Agencyn kanssa. Tämä käynnisti turkkilaisen kustantajan etsinnän. Vuonna 2024 oikeudet hankki Timaş Publishing, sopimukset allekirjoitettiin ja käännösprosessi käynnistyi.

Samaan aikaan Hilda Olsonin teokset pääsivät vihdoin esille Ateneumiin. Vierailin näyttelyssä Pia Ingströmin kanssa, ja kohtasimme kasvokkain hyönteiset, jotka asuttavat sekä hänen maalauksiaan että Turpeisen kertomusta.

Syyskuuhun 2025 mennessä Denizin Canavarları (Elolliset) saavutti viimein turkkilaiset lukijansa; matka, joka alkoi kahvikupillisesta, keskustelusta ja hiljaisesta löytämisen odotuksesta.

Romaanin ytimessä on Stellerin merilehmä. Tämä valtava ja hiljainen olento, joka katosi historiasta 1700-luvulla, oli yhtä lailla luonnon ihme kuin laji, joka hävisi nopeasti ihmisen välinpitämättömyyden ja ahneuden vuoksi. Kun liikumme romaanin keskuksesta ulospäin, kohtaamme taksonomioita ja muita lajeja. Yksi niistä on Diplozoon paradoxum. Kääntäessäni Diplozoon paradoxumin ja Nordmanin välistä suhdetta jouduin syventymään hahmojen maailmaan: joskus kerroin tapahtumia heidän näkökulmastaan, toisinaan taas hahmottelin kertomusta ulkopuolisena tarkkailijana. Tämä moniselitteisyys ei ainoastaan pakottanut minut pohtimaan, mitä aikamuotoa – kokemuksen mennyttä aikamuotoa vai kerrotun mennyttä aikamuotoa, ns. juoru- tai huhumenneisyyttä – olisi syytä käyttää, vaan se teki käännösprosessista luovemman.

     

Yksi minua eniten koskettaneista hetkistä käännösprosessin aikana oli, kun näin Ateneumin taidemuseossa teoksia, jotka kuuluivat Suomen ensimmäiseksi tunnetuksi naispuoliseksi ammattimaiseksi tieteelliseksi kuvittajaksi kutsutulle Hilda Olsonille (1832–1915). Hän oli piirtänyt hyönteisten jokaisen yksityiskohdan niin tarkasti, että väreillä elävöitetyt hyönteiset tuntuivat heräävän uudelleen eloon. Näiden yksityiskohtien näkemiseen tarvittiin jopa suurennuslasi. Hilda Olsonin nimeä ei edes mainittu hänen oman aikansa näyttelyissä, mutta yli vuosisata myöhemmin hänen nimensä ja teoksensa olivat esillä Ateneumin Rajojen Rikkojat-näyttelyssä maaliskuusta elokuuhun 2025, juuri ennen kuin kirjan turkinkielinen laitos julkaistiin.

Sekä Ateneumissa kohtaamani nämä teokset että Helsingin luonnontieteellisessä museossa näkemäni Stellerin merilehmän luuranko auttoivat minua kuvittelemaan romaanin maailman elävämmäksi ja todentuntuisemmaksi. Romaanin hahmojen ja Stellerin merilehmän maailmaa koskevia kuvauksia kääntäessäni nämä havainnot olivat minulle suuri inspiraation lähde.

Kuuntelin myös romaanissa mainittua Brahmsin Poco Allegrettoa kerta toisensa jälkeen ja yritin soittaa sen poikkihuilulla; musiikki auttoi minua lähestymään hahmojen tunne-elämää. Jokainen merilehmästä jäljelle jäänyt luu yhdistyi kuin surumieliseen nuottiin. Kuolemasta tuli museossa teos, josta kukaan ei voinut irrottaa katsettaan.

Elolliset ei ollut minulle pelkästään käännöskokemus. Se oli myös matka kadonneen maailman jäljille, todistamaan meren syvyyksien ihmeitä ja ymmärtämään ihmisen monimutkaista suhdetta luontoon. Sivujen kääntyessä myös lukija liittyy tähän matkaan ja saa todistaa Stellerin merilehmän hiljaista mutta vaikuttavaa maailmaa. Lopussa lukija kiittää yhdessä kirjailijan kanssa kadonneita, sukupuuttoon kuolleita lajeja.

Arviot